mua jännittää sunnuntai niin paljon et tärisen kun vaa ajattelenki sitä. 21.00 lana del rey astuu lavalle ja mä tuun itkemään niin paljon et muistutan niagaran putousta. mun mieleen ei mahdu tällä hetkel mitää muuta. lana, lana, lana. nään siitä untakin. vielä 126 tuntia.
kello 00.42 istun parveketuolissa, tuijotan ulos ja suomennan lauluja. linnut laulaa ja mä mietin et millon ne oikein nukkuu. mua ei väsytä. lasken tunteja ja minuutteja.
ja itken vähän. kylmät väreet kulkee pitkin käsivarsia. oon niin onnellinen et sen pitäis olla laitonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
en julkaise epäasiallisia tai loukkaavia kommentteja ! kaikki muu otetaan vastaan (-: